Omistamani kirjat

Kaikki mitä luulit tietäväsi onkin väärin! / Allt som du trodde du visste men som faktiskt är alldeles fel! Ulf Ivar Nilsson, suom. Laila Rauhamaa. 2003/2000.

Ät-merkki tulee englannin kielen sanasta ”at”.

Väärin! Sähköpostiosoitteessa esiintyvä pieni kiemura, joka erottaa nimen paikasta, on huomattavasti vanhempaa perua kuin tietotekniikka. Se on ns. sidos eli kahden kirjaimen yhteensulautuma, mutta kyseessä eivät kuitenkaan ole kirjaimet a ja t vaan a ja d.

Otavan yksiosainen tietosanakirja Toim. Kalle Vaarnas. 1960.

A a, eur.-lat. kirjaimiston ensimm. kirjain. A-kirjaimen luullaan kehittyneen egyptiläisten häränpää-piirroksesta. Tätä muistuttava kirjainmerkki esiintyy sitten Siinain niemimaalta löydetyissä kivikirjoituksissa. Foinikialaisilla A oli ensimm. kirjain nimellä alef (hepr. = härkä). Kreikkalaisten alfa vastasi äännearvoltaan suomen a:ta. Siirtyi Kreikasta Roomaan. – Itävallan autojen kansallisuustunnus. – Mus. → Sävel. – Lyhenteissä esim. → ampeeri, anno (vuonna), (kellon rukkauslaitteissa) avancer tai avance (nopeammin), a mm. aari ja ante (ennen).

Schottin sekalaiset / Schott’s Original Miscellany. Ben Schott, suom. Päivi Lehtinen. 2004/2002.

Almanakka? Sanakirja? Tietosanakirja? Antologia? Käsikirja? Taskukirja? Hakemisto? Muistikirja? Aarteisto?

Kyllä vain! Schottin sekalaiset on kaikkea tätä ja vielä enemmän.

Schottin sekalaisiin on poimittu arjen pikkuseikkoja ja keskustelun kuriositeetteja. Kirja ei väitäkään olevansa tyhjentävä, virallinen tai edes käytännöllinen. Mutta elintärkeä se on. Voi kenties olla mahdollista elää elämäänsä ilman Schottin sekalaisia, mutta yritys vaikuttaa merkilliseltä ja rohkealta.

Suuri tietosanakirja Toim. Kirsti Kujanen et al. 2001.

A, lat. aakkosten 1. kirjain, joka on kehittynyt kreikan alfasta (Α, α).
Aachen [a:hhen], kaup. Nordrhein-Westfalenissa Saksassa; 244 400 as. (1998). Goott. tuomiokirkko (aloitettu 1300-luvulla), jonka Kaarle Suuren hautapaikkana toimiva palatsikappeli on karolingisen taiteen tunnetuin rakennus.
Aadam, Aatami, Raamatun mukaan ensimmäinen ihminen. Ihmissuvun kantaisä, jonka Jumala loi maan tomusta ja asetti vartioimaan paratiisia. → Eeva.

Carpe diem!: hauskaa ja hyödyllistä latinaa. Arto Kivimäki. 1998/1997.

Ab alio exspectes, alteri quod feceris. ’Odota samaa itsellesi, mitä teet toiselle’. Mietelmä on repliikki Publilius Syruksen kadonneesta näytelmästä (A2). Vrt. Quod ab alio oderis fieri tibi (...)
Abiit ad plures. ’Hän liittyi enemmistöön’, ts. hän kuoli. Ilmaus on Petroniukselta (Trimalkion pidot, 44,14).

Sitaatit ja lentävät lauseet. Toim. Jarkko Laine & Maunu Sinnemäki. 1996/1992.

Aadam loi kaksi olentoa: Jehovan ja Saatanan – niin, omaksi kuvakseen hän heidät loi.
Clarence Day (1874–1935)

Ensimmäisen Aadamin lankeemus oli alun loppu, toisen Aadamin ylösnousemus oli lopun alku.
S. W. Duffield (1843–87)

Verba volant: sanat lentävät. Arto Kivimäki. 2001.

Abstinuit Venere et vino ”On pidättäytynyt Venuksesta ja viinistä”. Toisin sanoen: pidättäytyi lemmestä ja viinistä. Ilmaus on Horatiuksen Runotaiteesta, kohdasta jossa puhutaan kuinka kilpaurheilijan tie on täynnä ankaran asketismin ryydittämää kärsimystä – –
Abstulit atra dies et funere mersit acerbo ”Synkkä päivä riisti ja syöksi katkeraan kuolemaan”. Sitaatti on Vergiliuksen Aeneis-runoelmasta, jossa se esiintyy kahdesti.

Maailman taruaarteet: Rooma: Keisareita ja taikavoimia / Heroes, Gods & Emperors from Roman Mythology. Kerry Usher, suom. Mikko Kilpi. 1988/1983.

Rooman historia on yksi maailman hämmästyttävimpiä kertomuksia. Tiberjoen rannalla joskus kahdeksannen ja seitsemännen vuosisadan tienoilla eKr. vähäisistä majoista syntynyt kylä kasvoi suureksi ja loistavaksi kaupungiksi, joka hallitsi mahtavaa valtakuntaa. Tämä valtakunta, joka käsitti useita miljoonia neliökilometrejä, oli suurin muinaisen maailman valtioista.

Puutarhataiteen historian perusteet: Luennot 1966–1986. Antero Sinisalo, toim. Maunu Häyrynen. 1997.

Eräästä Theban nekropoliin haudasta löydettiin vuonna 1920 kolmattakymmentä puusta tehtyä pienoismallia. Ne kuvasivat yksityiskohtaisen tarkasti työpajoja, kuten myllyä, leipomoa, panimoa ja kutomoa, sekä Niilin pursia ja kalastusveneitä, eli sitä ympäristöä, jossa XI dynastian aikana, siis noin vuonna 2000 eKr, vaikuttanut korkea-arvoinen faaraon virkamies Meket-Rē oli elänyt.

Viheralueiden hoito: VHT’05: Laatuvaatimukset, määrämittausperusteet, työohjeet. Toim. Marko Eskolainen. 2005.

NURMIKKO A1

Hoidon tavoite
Nurmikon tulee olla terve, vihreä, tiheä, tasainen ja rikkaruohoton eikä siinä saa näkyä vaurioita, roskia tai muuta likaa. Kaikki asiaankuuluvat toimenpiteet tehdään säännöllisesti ennen kuin näkyviä vaurioita alkaa esiintyä. Nurmikko on yleisilmeeltään aina moitteettomassa kunnossa.

Viherrakentajan käsikirja. Timo Soini. 2008/1997.

Vihertuotanto ja siihen liittyvä viherrakentaminen ovat tärkeä osa rakennustuotantoa. Viherrakentamisen merkitys asuin- ja työympäristön viihtyisyyden ja toimivuuden lisääjänä ja ylläpitäjänä on jatkuvasti lisääntynyt. Tulevaisuudessa viherrakentamisen merkitys tulee edelleen lisääntymään ja sen asema vakiintumaan olennaisena osana yhdyskuntarakentamista.

Viherrakentamisen yleinen työselostus: VRT’09. Toim. Hanna Tajakka. 2009.

10000 Maa-, pohja- ja kalliorakenteet

11000 Olevat ja poistettavat rakenteet ja rakennusosat

11100 Poistettava, siirrettävä ja suojattava kasvillisuus

Ohje
Tässä luvussa käsitellään työnaikaista kasvillisuuden poistoa, siirtoa ja suojausta. Pysyvät suojaukset käsitellään luvuissa 23100, 23200 ja 23300.

Maailmankartasto. Toim. Sauli Järvinen. 1992.

Uusi iso atlas. Sven Lidman et al. 1992.

Muutaman viimeisen vuosikymmenen aikana tehty tutkimustyö on johtanut tieteellisen tiedon dramaattiseen kasvuun. Biologiassa ja maatieteissä uudet keksinnöt ovat herättäneet tietoisuuden aikaisemmin täysin erillisinä pidettyjen alueiden keskinäisistä vuorovaikutuksista. Mineralogiasta mikrobiologiaan ja kasvitieteestä syvyysmittauksiin palaset sopivat toisiinsa kuin valtaisassa palapelissä, jossa yhä on aukkoja, jotka kuitenkin harvenevat jokaisen uuden vuosikymmenen myötä.

Suomi Finland: Yleiskartta Generalkarta. (Maanmittaushallitus). 1961/1923?.

AA Motorway Atlas of Britain. (The Automobile Association). 1985.

In 1958 when the Preston by-pass was opened, it constituted Britain’s first motorway. Since then, over 1,500 miles of motorway have been constructed, providing fast, efficient and safe transport to many parts of Britain.

Melkein geisha: Hurmaava ja hullu Japani. Minna Eväsoja. 2017/2016.

Päädyin Sensein oppilaaksi, kun teekoulun ulkomaalaistoimiston johtaja toimi välimiehenä ja tiedusteli Teemestarilta minulle sopivaa opettajaa jatko-opintojani varten perinteisestä esteettisestä käsitteestä wabista, karusta kauneudesta. Teemestari oli erityisesti suositellut Senseitä, jota kävin tapaamassa Japanissa syksyllä vuotta ennen varsinaisten opintojen alkua. Olin varannut aikaa kuukauden ja sinä aikana tapasimme ja keskustelimme Sensein kanssa usein teekoulun kirjastossa siitä, mitä todella haluan tutkia ja mihin loppupäätelmään pyrin tulevassa tutkimuksessani.

Suomalais-ugrilaiset / Uráli népek: Nyelvrokonaink kultúrája és hagyományai. Toim. Péter Hajdú, suom. Outi Karanko-Pap. 1975/1975.

Uralilaisia kieliä puhutaan niillä Pohjois-Euraasian alueilla, joilla muuten enimmäkseen asustaa slaavilaisia, germaanisia, balttilais-slaavilaisia, turkkilaisia ja tunguusilaisia kansoja. Tätä väljää paikallistamista jonkin verran tarkentaen voimme sanoa, että kaikkiaan noin 23–24 miljoonaa henkeä käsittävät uralilaiset kansat asuvat hajallaan Fennoskandiasta Siperian Taimyrin niemelle saakka ulottuvalla alueella 56. ja 70. leveyspiirin välillä, lukumäärältään merkittävä haara, unkarilaiset, vielä tätäkin etelämpänä, Karpaattien altaassa.

Kansakoulun luonnontieto. O. A. Hainari & John Lindén. 1924/1900.

Ruumiimme runkona on luusto eli luuranko. Sen varaan ovat kaikki pehmeämmät ruumiinosat kiinnitetyt. Luustossa on kolme osaa: pään luut, vartalon luut ja raajojen luut (kuv. 1).

Useimmat pään luista ovat kuperia ja muodostavat pääkallon, jossa aivoilla on sijansa. Etummaisimmat pään luista ovat leukaluut. Niihin ovat hampaat (kuv. 2) kiinnitetyt. (Mitä erilaisia hampaita ihmisellä on? Miksi sanotaan lasten ensimmäisiä hampaita? Miten niitten käy?)

Kansakoulun luonnontieto. Albin Näätänen & Vilho Setälä. 19??/1927.

Kaikkien niiden erilaisten hyötykasvien rinnalla, joita puu- ja kasvitarhoissa viljellään ei pitäisi vähemmän arvoa antaa kauneusviljelylle. Ilman koristekasveja on hyvinkin järjestetty ja hoidettu puu- ja kasvitarha ruohokenttineenkin yksitoikkoinen. Kukkaistutukset sitä vastoin vaikka vaatimattomimmatkin luovat ympäristöönsä väriä ja lämpöä täyttäen hoitajansa mielen tyytyväisyydellä.

Kolmio: Matematiikan tietokirja. Esko Jaakkola et al. 1996/1993.

Hyvän laskimenkäyttäjän on tiedettävä miten laskin ”ajattelee”. Useimpien laskinten logiikka perustuu samaan laskujärjestykseen, jonka olet jo ala-asteella opetellut. On hyvä kerrata se ennen laskimen käyttöönottoa. Tähän kappaleeseen liittyvät harjoitukset suoritetaan siis ilman laskinta.

Lukujen historia: Sormilla laskemisesta tietokoneisiin / Numbers Through the Ages. Toim. Graham Flegg, suom. Hannu Karttunen. 2002/1989.

Luvut ovat olennainen osa kulttuuriamme kuten itse asiassa kaikkia tunnettuja yhteiskunnan muotoja. Menemmepä menneisyyteen miten kauas tahansa, voimme olla varmoja, että luvut ovat osaltaan vaikuttaneet ajatteluumme ja tapaan, jolla suhtaudumme maailmaan. Tämä kirja kertookin juuri luvuista niiden monissa ilmenemismuodoissa.

MAOL-taulukot. Raimo Seppänen et al. 1992/1991.

Matematiikan taito 11: Lukuteoria ja logiikka. Jorma Merikoski, Keijo Väänänen & Teuvo Laurinolli. 1997/1995.

Logiikka on oppi muodollisesti oikeasta päättelystä. Päättelyissä voidaan käyttää luonnollista kieltä, esimerkiksi suomea, tai jotakin erityisesti logiikan tarpeisiin kehitettyä formaalia kieltä. Formaaleja kieliä ovat mm. lauselogiikan kieli ja predikaattilogiikan kieli, joiden avulla voidaan pelkistetysti esittää päättelyn muodollinen rakenne.

Pyramidi 5: Matematiikan kertauskirja. Pekka Kontkanen et al. 2000.

Ajan lyhyt historia, kuvitettu laitos / The Illustrated A Brief History of Time. Stephen Hawking, suom. Risto Varteva. 2000/1996/1988.

Tähtitieteen yleisöluennollaan eräs tiedemies (mahdollisesti Bertrand Russell) kertoi kuulijoille, miten Maa kiertää Aurinkoa ja Aurinko puolestaan kiertää suurta, Linnunradaksi kutsuttua tähtijoukkoa. Luennon päätyttyä takarivin pieni mummeli pyysi puheenvuoron. ”Tuo mitä kerroitte on täyttä soopaa”, mummeli sanoi. ”Maapallohan on litteä levy, jota suunnaton kilpikonna kantaa selässään.” Tiedemies hymähti alentuvasti ja kysyi vuorostaan: ”Entä se kilpikonna? Mistä se saa tukea?” Mummelilla oli heti vastaus valmiina: ”Älkää olko nenäkäs, nuori mies. Kilpikonnahan saa tukea alla olevasta toisesta kilpikonnasta ja se taas seuraavasta kilpikonnasta. Niin se on!”

Avaruusatlas / Moon Flight Atlas. Patrick Moore, suom. Seppo Harjulehto & Eero Mänttäri. 1969/1969.

Maapallo jolla asumme on kauttaaltaan kartoitettu. Jokainen manner, jokainen valtameri ja jokainen saari on mitattu, ja koko maapallon käsittäviä karttoja on laadittu. Kun ryhdytään kartoittamaan maailmankaikkeutta, ei tilanne ole läheskään yhtä mutkaton, koska ei ole mitään kestävää ja kiinteää vertailukohtaa. Tämä on ollut tunnettua siitä saakka kun ihminen ensimmäisen kerran oivalsi, että Maa on avaruuden halki kiitävä pallo.

Ihmeellinen luonto: Tähtitaivas / Skywatching. David H. Levy, suom. Seppo Linnaluoto. 1998/1997.

Vanhimpina aikoina taivaan tarkkailijat näkivät taivaat uskonnon tyyssijana. Taivas oli jumalten koti, josta he hallitsivat päivää ja yötä, myrskyjä sekä kuun- ja auringonpimennyksiä. Monissa kulttuureissa persoonallisuuksien sanottiin johtuvan taivaallisista esikuvista ja kohteista, joiden ajateltiin vaikuttavan ihmisten jokapäiväiseen elämään. Tähtitieteilijäpapit tutkivat taivasta, merkitsivät asioita muistiin, laativat kalentereita ja toimivat taivaallisten asioiden valvojina. Ei ollut mitään selvää eroa tähtitieteen ja tähdistä ennustamisen välillä.

Kotona maailmankaikkeudessa. Esko Valtaoja. 2002/2001.

Joulukuussa 1897 Tahitilla taidemaalari Paul Gauguin kiipesi talonsa takana kohoavalle mäelle taskussaan tappava annos arsenikkia. Hän tunsi tulleensa tiensä päähän: yksinäinen, epäonnistunut, rahaton, syfiliksen runtelema mies ei nähnyt enää syytä pitkittää surkeaa elämäänsä. Hänellä ei ollut rahaa vuokraan tai ruokaan, ei edes rahaa ostaa kunnollista kangasta maalaustensa pohjaksi. Hän oli saanut paikallisesta sekatavarakaupasta neljän metrin kaistaleen juuttikangasta, jota yleensä käytettiin koprasäkkeihin. Tälle karkealle pohjalle hän luonnosteli viimeisen maalauksensa, testamenttinsa, suuren panoraaman elämän peruskysymyksistä ja mysteereistä.

Maailmankaikkeuden mitat: Kirja maailmankaikkeuden kohteiden suhteellisesta koosta ja nollan lisäämisen vaikutuksesta / Powers of Ten: A Book About the Relative Size of Things in the Universe and the Effect of Adding Another Zero. Philip Morrison & Phylis Morrison, suom. Hannu Karttunen. 2001/1982.

Aisteistamme näkö välittää eniten tietoa aivoihimme. Olemme sopeutuvaisia kädellisiä päiväeläimiä, joiden aivokuoressa on suuri näköhavaintoja käsittelevä alue. Tutkimme jatkuvasti kirkasta maailmaa Auringon valaisemien värien turvin, mutta voimme katsella sitä myös öisin. Yöeläinsukulaisemme pysyttelevät enimmäkseen korkealla metsän puissa ja metsästävät hyönteisiä kärsivällisesti yön pimeydessä.

Ympäristön mittaustekniikka. Reijo Eskola & Heikki Pelkonen. 1996.

Alkutuotantoaloihin liittyvä mittaustekniikka on käytännön geodesiaa, johon teoreettisuus on muodostunut aikojen kuluessa. Käytännön mittaustoimintaa edustaa pienimuotoisen rakennusalueen, metsä- tai peltolohkon kartoitus. Yleensä saatavilla olevista kartoista puuttuvat mittaustekniikan vaatimat yksityiskohtaiset tiedot, joita tarvitaan ympäristön suunnittelussa, esim. tiedot pensaiden ja puiden sijainnista ja kunnosta.

Olemisen porteilla. Kari Enqvist. 1999/1998.

Kirjassaan Mies joka luuli vaimoaan hatuksi englantilais-amerikkalainen neurologi Oliver Sacks kuvaa koskettavalla tavalla Korsakovin oireyhtymästä kärsivää potilastaan. Herra Thompson ei kykene muistamaan mitään uutta muutamaa sekuntia kauempaa, ei tunnistamaan toista ihmistä eikä edes itseään. Korsakovin oireyhtymään liittyvä äärimmäisen vakava neurologinen häiriö on musta aukko, johon hänen muistinsa on kadonnut ja joka on nielemässä hänen koko minänsä.

Ihmeellinen luonto: Kivet & fossiilit / Rocks & Fossils. Arthur B. Busbey III, Robert R. Coenraads, David Roots & Paul Willis, suom. Jarmo Hakanen, Kaarlo Taipale & Riikka Taipale. 1999/1999.

Maa ja sen kallioperä ovat aina olleet vakauden tavaramerkkejä: sanomme että ”kova kuin kallio” ja ”vakaa kuin maa jalkojemme alla”. Kalliot ovat perusta, jolle kulttuureja ja sivilisaatioita on rakennettu.

Maa on kuin valtava kivilouhos, josta ihminen kaivaa tarvitsemansa mineraalit, mutta tiede katsoo Maata kivineen hyvin eri näkökulmasta. Geologille kivet ovat Maan historian aikakirja. Maa on kaukana vakaasta: se on voimaperäinen paikka, alati muuttuva, liikkuva ja dramaattisella tavalla uudelleen muotoutuva.

Jääkausien jäljillä. Matti Eronen. 1991.

Monet menneisyydestä kertovat kirjat lähtevät liikkeelle ihmiskunnan esihistoriasta tai historiallisen ajan alusta. Maapallomme ja täällä kehittyneen elämän historiaa ajatellen nuo ajat ovat kuitenkin nuoria kuin eilispäivä. Me lähdemme nyt liikkeelle niin kaukaisen menneisyyden tapahtumista, että on vaikea tajuta niiden ja nykyisyyden välissä olevan ajan pituutta.

Katse tietoon: Dinosaurukset / Insiders: Dinosaurs. John Long, suom. Anne Petäinen & Juha Valste. 2007/2007.

Dinosaurukset eli hirmuliskot olivat keskikokoisia tai suuri matelijoita, jotka olivat hallitsevia maaeläimiä elämän keskiajaksi kutsutulla mesotsooisella maailmankaudella. Niitä eli maapallolla noin 160 miljoonan vuoden ajan, ja ne katosivat suhteellisen nopeasti noin 65 miljoonaa vuotta sitten. Dinosauruslajeja on tunnistettu noin 800. Niitä on hyvin erikokoisia ja -muotoisia: suuria Tyrannosauruksen kaltaisia petoja tai vain kyyhkysen kokoisia otuksia, kuten Microraptor. Ne olivat hyvin sopeutuvaisia, aivan kuten nykyiset nisäkkäät. Muiden muinaisten matelijoiden kanssa ne asuttivat maailman joka kolkan valtameristä maalle ja ilmaan.

Kivet ja mineraalit värikuvina / Steine + Mineralien: Mineralien, Edelsteine, Gesteine, Erze. Walter Schumann, suom. Matti Vaasjoki & Marjatta Virkkunen. 1993/1972.

Aluksi on tarpeen selvittää eräiden tässä teoksessa jatkuvasti toistuvien käsitteiden tarkat määritelmät.
Kivi: Yleiskielessä kivi on kaikkien maankuoren kiinteiden osien yleisnimitys. Kultaseppä puolestaan käyttää kivi-sanaa tarkoittaessaan jalo- ja korukiviä, kun taas rakennusmiehelle kivet ovat materiaaleja, joilla hän voi päällystää katuja tai joista hänelle on hyötyä taloa rakennettaessa. Maapalloa tieteellisesti tutkiva geologi ei sen sijaan puhu kivistä, vaan käyttää sanoja kivilaji ja mineraali.

Malminetsijän kiviopas. Pentti Karhunen. 1994.

Geologia on maapallon alkuperää, kehitystä, koostumusta ja geologisia muodostumia tuottavia prosesseja tutkiva luonnontieteiden osa.

Geologia on hyvin laaja-alainen tieteenhaara. Tämä opas käsittelee vain niitä geologian osia, joista on suoraa käytännön hyötyä malminetsinnän harrastajalle.

Santtu ja systeemit. Kaarina Miettinen & Timo Viljakainen. 1982.

Santtu viskoi kiviä harmissaan. Lomaa oli kavereiden kanssa odotettu hartaasti. Sitten ne olivatkin lähteneet maalle, kuka minnekin. Santtu silmäili lähes autiota pihaa, nakkasi vielä kiven ja kääntyi kotiin.

Eteisessä hän aavisti: täällä oli joku! Nurkassa oli reppu ja suuret kuraiset saappaat. Jussa...?

Etymologisches Wörterbuch der botanischen Pflanzennamen. Helmut Genaust. 1996/1976.

Abélia: nach Abel, Clarke, 1780–1826, engl. Arzt, Bot. und Naturforscher, bereiste 1816/17 China. – Wi. 1, Za. 673, Boe. 50
Abeliophýllum: zu Abelia und gr. phýllon ‹Blatt›; die Laubblätter dieser Gatt. der Oleac. ähneln denen der Gatt. Abelia

Heinät ja sarat Suomen luonnossa. Jouko Rikkinen. 2014.

Aivan aluksi on syytä tutustua heinä-, sara- ja vihviläkasvien tärkeimpiin rakenteisiin ja niihin tuntomerkkeihin, joihin käytännön lajinmääritys perustuu. Suppeat kuvaukset viittaavat eri puolilla kirjaa oleviin kuviin (suluissa kuvataulun sivunumero ja osakuvan kirjainkoodi). Myös kirjan kansiliepeissä on kuvia, jotka helpottavat tekstissä mainittujen rakenteiden hahmottamista.

Jäkälät ja sammalet Suomen luonnossa. Jouko Rikkinen. 2008.

Jäkälät on yleisnimitys sienille, jotka elävät kiinteässä yhteistyössä levien kanssa ja muodostavat niiden kanssa yhteisiä sekovarsia. Suuri osa jäkäläsienistä kuuluu kotelosienten ryhmään ja ne ovat korvasienen kaukaisia sukulaisia. Jäkälien leväosakkaat ovat yleensä yksisoluisia viherleviä tai harvemmin rihmamaisia sinileviä.

Kotimaan luonnonkasvit. Mikko Piirainen, Pirkko Piirainen & Hannele Vainio. 1999.

Paitsi kasvikirjaa kasvilajien opiskelija tarvitsee melko vähän muita apuneuvoja. Tärkein ja useimmiten käyttöön joutuva lienee hyvä, pienikokoinen suurennuslasi, luppi – monet tärkeät tuntomerkit ovat liian pieniä paljaalle ihmissilmälle. Kasvien keruu herbaarioon on eräs tapa parantaa lajintuntemustaan, edellyttäen tietenkin että kaikki kerätyt näytteet myös määritetään.

Kämmekät: Suomen orkideat. Mauri Korhonen & Seppo Vuokko. 1987.

Kämmekkäkasvit ovat yksi kasvikunnan suurimmista heimoista. Arviot heimon lajimäärästä vaihtelevat 12 000 aina 30 000. Hyvin suuri osa kämmeköistä on trooppisia ja subtrooppisia. Esimerkiksi Intiassa kämmekät ovat runsaslajisin kasviheimo tuhansine lajeineen, mutta meillä ne kiipeävät 32 lajeineen vasta 14. sijalle; edelle menevät mm. yli satalajiset heinäkasvien, sarakasvien, asterikasvien, ruusukasvien ja ristikukkaisten heimot. Muutama kämmekkälaji on heimon trooppisesta alkuperästä huolimatta pystynyt sopeutumaan jopa ylimpien vuoristoniittyjen tai arktisen tundran oloihin.

Metsätyypit – kasvupaikkaopas. Juha-Pekka Hotanen et al. 2021/2018.

Ajatus siitä, että kasvit ja kasvillisuus ilmentävät kasvupaikkansa ominaisuuksia lienee esihistoriallisen vanha. On ilmeistä, että jo varhaisin viljelevä ihminen erotti pelloksi raivattavan paikan viljelykelvottomasta osittain luonnonkasvillisuuden opastamana. Hän siis osasi luokitella kasvupaikkojen viljavuutta.

Myrkkykasvit. Jouni Paarlahti. 2005.

Myrkkykasvin yksiselitteistä määritelmää on hankala, ellei suorastaan mahdoton antaa. Käsillä olevan kirjan mukaan myrkkykasviksi määritellään kasvi, jolla on haitallinen vaikutus sekä ihmiseen että ihmisen kaltaiseen eläimeen. Kysymys ei ole vain kasvin sisältämistä ’myrkyistä’, vaan muistakin kasvien kemiallisten yhdisteiden aiheuttamista haitallisista oireista kuten fytofotodermatiitista.

Puut ja pensaat Suomen luonnossa. Jouko Rikkinen. 2010.

Mikä on puu ja mikä pensas? Molemmat ovat isoja, pitkäikäisiä kasveja, joilla on jäykkä, vähitellen paksuutta kasvava puinen varsi. Sen perusteella puut ja pensaat on helppo erottaa ruohovartisista kasveista eli ruohoista. Toisistaan ne taas erottaa koon ja kasvutavan perusteella: puut ovat korkeita, ja niillä on yksi enintään niukasti haarova runko ja runsashaarainen latvus. Pensaat ovat matalampia ja rakentuvat useista tasavahvoista rungoista ja niiden sivuhaaroista.

Retkeilykasvio. Toim. Leena Hämet-Ahti, Juha Suominen, Tauno Ulvinen & Pertti Uotila. 1998/1984.

Pteridophyta – sanikkaiset Itiöistä lisääntyviä kasveja, joilla haploidi suvullinen sukupolvi (= gametofyytti eli alkeisvarsikko) ja diploidi suvuton sukupolvi (= sporofyytti) vuorottelevat. Sporofyytti on monivuotinen ruohomainen tai varpumainen, juureksi, varreksi sekä lehdiksi erilaistunut kasvi, jonka itiölehtien pinnalla olevissa itiöpesäkkeissä muodostuu haploideja itiöitä.

Sammalten kirjo. Jukka Laine, Tapani Sillantaus, Kimmo Syrjänen & Harri Vasander. 2016.

Sammalet luokitellaan kolmeen kaareen: sarvisammaliin (Anthocerotophyta), maksasammaliin (Marchantiophyta) ja lehtisammaliin (Bryophyta).

Sarvisammalet ovat pieniä, paljaalla maalla kasvavia sekovartisia kasveja, jotka ovat saaneet nimensä sarvea muistuttavasta itiöpesäkkeestään. Suomessa on tavattu vain kaksi, paljaalla peltomaalla kasvavaa sarvisammallajia.

Suomen jäkäläopas. Toim. Soili Stenroos, Teuvo Ahti, Katileena Lohtander & Leena Myllys. 2011.

Tässä oppaassa esitellään kaikki Suomesta tavatut makrojäkälät eli suhteellisen kookkaat ja helposti havaittavat lehtimäiset ja pensasmaiset jäkälät. Myös joitakin yleisimpiä tai helposti tunnistettavia rupimaisia lajeja on otettu mukaan. Oppaassa esitellään kaikkiaan 481 lajia, alalajia tai muunnosta. Lisäksi käsitellään muun muassa jäkälien lisääntymistä, morfologisia ja kemiallisia ominaisuuksia, keräämistä, määrittämistä ja taksonomiaa.

Suomen limasienet. Marja Härkönen & Elina Varis. 2012/2011.

Kaikkialla Suomen luonnossa, metsäturpeessa, lahopuussa, lehtikasoissa ja eläinten lannalla elää limasienten hiljainen joukko piilottelevaa elämäänsä. Ne ryömivät näkyviin vasta lisääntymistään varten ja kokevat tuolloin muodonvaihdoksen limaisesta ryömijästä pieneksi hauraaksi taideteokseksi.

Suomen puu- ja pensaskasvio. Leena Hämet-Ahti, Annikki Palmén, Pentti Alanko & Peter M. A. Tigerstedt. 1992/1989.

Pinaceae – mäntykasvit
Abies Miller – pihdat, ädelgran
Ainavihantia, yksikotisia, pihkaisia puita; runko tav. nuorena pihkarakkulainen; haarat säännöllisinä kiehkuroina; lehtiarvet sileitä ja pyöreitä; silmut tylppiä. Lehdet kierteisesti, litteitä neulasia; alapinnalla tav. 2 valkoista tai harmaata ilmarakojuovaa; ilmaraot niissä selvinä jonoina tyvestä kärkeen; pihkatiehyeitä 2, pihkatiehyet tav. lehden laidassa joko aivan pinnan lähellä tai syvällä lehden sisällä.

Suomen puut ja pensaat. Henry Väre & Heikki Kiuru. 2019/2006.

Havupuut ovat paljassiemenisiä, yksi- tai kaksikotisia, tuulipölytteisiä puita tai pensaita, joiden neulaset ovat alkuperäislajeillamme talvivihantia. Lehtikuusilla neulaset karisevat talveksi. Hedekukat ovat kierteisesti käpymäisinä kukintoina, emikukat ovat yksittäin tai käpymäisinä kukintoina. Siemen kehittyy paljaana emilehden sisäpinnalla.

Suomen rupijäkälät. Toim. Soili Stenroos, Saara Velmala, Juha Pykälä & Teuvo Ahti. 2015.

Tässä oppaassa esitellään 300 Suomessa esiintyvää rupijäkälää ja jäkälöitymätöntä kotelosientä. Mukana on Suomen yleisimpiä sekä eri tavoin merkittäviä tai kiinnostavia lajeja. Muutamat ovat sellaisia jäkälöitymättömiä sieniä, jotka on usein käsitelty jäkälien yhteydessä esimerkiksi siksi, että ne kasvavat yksinomaan jäkälien sekovarrella (niin sanotut likenikoliset sienet). Rupimaisia eli alapinnaltaan tiukasti kasvualustaan kiinnittyneitä tai jopa alustan sisällä kasvavia jäkäliä tunnetaan Suomesta 1 249 lajia.

Suotyypit ja turvekankaat – kasvupaikkaopas. Jukka Laine et al. 2018/2012.

Nykyisin käytetty suotyyppijärjestelmä perustuu A. K. Cajanderin 1900-luvun alkupuolella esittämään metsätyyppiteoriaan. Teorian mukaan tietylle paikalle syntyy kasvien välisen kilpailun seurauksena kasviyhdyskunta, jonka rakenne ja lajikoostumus kuvastavat kasvupaikan primäärisiä kasvupaikkatekijöitä. Kilpailun tuloksena syntyneet kasviyhdyskunnat ovat ekologiselta luonteeltaan säännönmukaisia ja rajoittuvat toisiinsa selvärajaisemmin kuin kasvupaikkojen maaperän ominaisuudet, jotka vaihettuvat diffuusimmin. Soilla ns. ekohydrologia määrittää kasviyhdyskuntien lajikoostumuksen. Ekohydrologialla ymmärretään suolle tulevan veden määrän ja laadun ajallista ja paikallista vaihtelua.

Talventörröttäjät: Suomen luonnonvaraiset ruohot ja heinät talvella. Ari-Pekka Huhta. 2015.

Ensimmäiset kevätkukkijat, sinivuokot, leskenlehdet ja käenrieskat, tervehtivät meitä usein jo huhtikuussa. Keskikesän kukkaniityn lajirunsaus on päätähuimaava. Syksyn lehtien värikirjo keltaisen sävyistä oranssiin ja leiskuvan punaiseen viestii kasvun loppumisesta ja saa mielen juhlalliseksi. Sitten on talven aika. Sitä harva yhdistää kasveihin. Talvinen kävely metsänreunoissa tai hiihtoretki järven rantaan voi tarjota suurempia luontoelämyksiä kuin arvaatkaan. Talventörröttäjiä on kaikkialla: uhmakkaasti ne pistävät päänsä hangen läpi myös pientareilla ja joutomailla.

Animal Families: Wolves. Jen Green. 2004/2001.

Wolves are fierce and beautiful creatures. With their strong jaws and sharp teet they are deadly hunters, but wolves can be gentle and playful, too.

Wolves are creatures of the north. Once they were found throughout the northern hemisphere, but people have hunted them for centuries, and now they are much rarer. Wolves from different parts of the world may look a little different from one another, but they are all one species (type), Canis lupus—the grey wolf.

Pikkuötökät talossa ja puutarhassa / Små dyr i hus og have. Lars-Henrik Olsen & Jakob Sunesen, suom. Jani Kaaro. 2012/2005.

Rakennukset, pihat ja puutarhat tarjoavat monenlaisia elinympäristöjä pikkueläimille. Yksittäisessä puutarhassa voi olla rikkaampi eläinmaailma kuin samankokoisella alueella ”villissä luonnossa”. Lisäksi rakennuksista voi löytyä koko joukko ötököitä, jotka eivät tule toimeen Suomen ilmastossa ja elävät vain sisätiloissa.

Päiväperhoset Suomen luonnossa. Dick Forsman & Olli Vesikko. 2017/2005.

Lajitekstien ymmärtämiseksi on hyvä tuntea perhosten rakenteeseen liittyvää perussanastoa.

Päiväperhosilla on kaksi siipiparia, etu- ja takasiivet, joissa sijaitsevat tärkeimmät tuntomerkit. Tavallisesti siipien ylä- ja alapinnan väri ja kuviointi poikkeavat suuresti toisistaan. Useimmilla perhoslajeilla voimakkaimmat värit löytyvät siipien yläpinnalta, kun taas siipien alapinta on monilla lajeilla suojavärinen. Siipisuonet muodostavat siipipinnan tukirangan ja antavat siiville niiden ryhdin, siipien väri puolestaan sijaitsee pienissä suomuissa siipien pinnoilla.

Suomen kimalaiset. Seppo Parkkinen, Juho Paukkunen & Ilkka Teräs. 2018/2018.

Eliökunnan järjestelmässä kimalaiset sijoittuvat eläinkuntaan (Animalia), jossa niiden tarkka systemaattinen asema löytyy seuraavan polun päästä: pääjakso niveljalkaiset, Arthropoda; alajakso kuusijalkaiset, Hexapoda; luokka hyönteiset, Insecta; lahko pistiäiset, Hymenoptera; alalahko hoikkatyviset, Apocrita; osalahko myrkkypistiäiset, Aculeata; yläheimo mesipistiäismäiset, Apoidea; heimoryhmä mesipistiäiset, Anthophila; heimo aitomehiläiset, Apidae; alaheimo Apinae; sukukunta Bombini; suku kimalaiset, Bombus.

Suomen linnut: Tunnistusopas. Lasse J. Laine. 2017/2015.

Linnun määrittäminen tietyksi lajiksi perustuu kohteesta tehtyjen lukuisten havaintojen summaan: kiinnitämme huomiota kokoon, muotoon, väreihin, käyttäytymiseen ja ääniin. Västäräkin, sepelkyyhkyn ja talitiaisen tunnistamiseen riittää muutama tuntomerkki. Sen sijaan pajulinnun ja tiltaltin erottaminen pelkän ulkonäön perusteella vaatii jo kokemusta sekä hyvää hahmotus- ja arviointikykyä. Linnun elinympäristö ja vuodenaika antavat omat viitteensä, mutta pelkästään niiden perusteella ei lajia pidä määrittää. Muuttoaikoina linnut voivat oleilla epätavallisissa paikoissa, eikä lintujen kalenteri ole samanlainen kuin omamme.

Tarkastelun kohteena 1: Linnut / Eyewitness Guides 1: Bird. David Burnie, suom. Tuulikki Lahti. 1989/1988.

Kaksisataa miljoonaa vuotta sitten, kun hyönteiset olivat vielä ainoita lentäviä eläimiä, muuan pieni liskomainen puueläin lakkasi kipittämästä puiden väliä ja ryhtyi sen sijaan liitämään pienien ihopoimujen varassa, jotka kannattivat sitä laskuvarjon tavoin. Tästä vaatimattomasta alusta kehittyivät vähitellen pterosaureiksi kutsutut jättimäiset lentoliskot.

Pete, Pii ja pikkuinen: kirja yhdessäolosta / Per, Ida & Minimum. Grethe Fagerström & Gunilla Hansson, suom. Tarleena Tuori. 1979/1978.

Tämä on talo numero 18. Ylimmässä kerroksessa, neljän huoneen ja keittiön asunnossa asuvat Nummet: Pii on seitsemänvuotias ekaluokkalainen. Pete on viiden ja käy tarhassa. Olli on heidän isänsä, Leena heidän äitinsä. Kissakin heillä on, Söpö nimeltään. Nyt on ruoka-aika.

Suomen terveyskasvit: Luonnon parantavat yrtit ja niiden salaisuudet. Toim. Marja-Leena Huovinen & Kaarina Kanerva. 1982.

Ammoisista ajoista lähtien on ihmiskunta etsinyt sairauksiinsa parannuskeinoja luonnosta. Ennen kaikkea lääkeaineita on haettu kasvikunnasta.

Meillä ei luonnollisestikaan ole tietoja esihistoriallisten ihmisten käyttämistä lääkekasvilajeista, niiden keräilytavoista ja valmistuksesta lääkkeiksi, koska tietoja niiltä ajoilta ei ole säilynyt nykyaikaan.

Terveysteetä luonnonkasveista. Toivo Rautavaara. 1982.

Tee on kansainvälinen juoman nimi: englanniksi tea, saksaksi Tee, ruotsiksi te, italiaksi tè, espanjaksi té ja ranskaksi thé. Alun perin se on tarkoittanut teepensaan lehdistä tehtyä juomaa, mutta sittemmin teeksi on alettu nimittää muistakin kasveista tehtyjä juomia, joko teen korvikkeita, siis teen tavoin ja sen sijasta käytettyjä juomia, tai rohtokasveista valmistettuja. Ranskan kielessä näille on oma nimityksensä: tisane. Suomeksi puhutaan usein yrttiteestä, kun tarkoitetaan terveellisistä kasveista teen tapaan valmistettua juomaa.

Every Tool’s a Hammer: Life Is What You Make It. Adam Savage. 2019.

“How do I get started?” Across four decades of making, I have been asked this one question more often than any other. It’s a simple question on its face, with not so simple answers underneath. At an individual project level, my answer is usually “Well, it depends,” in large part because creation and making have their own particular dynamics that involve unique concerns with the mental physics of inertia, momentum, structural cohesion, friction, and fracture. Thus, the rules of what you’re making often determine how you begin.

CSS Pocket Reference. Eric A. Meyer. 2004/2001.

Styles can be applied to documents in three distinct ways, as discussed in the following sections.

In HTML and XHTML, style information can be specified for an individual element via the style attribute. The value of a style attribute is a declaration block withouth the curly brackets.

<p style="color: red; background: yellow;">Look out! This text is alarmingly presented!</p>

Japanilaiset tilkkutyöt 2: Värien harmoniaa / Japanese Taupe Quilt Blocks: Calm, Neutral Collection. Susan Briscoe, suom. Mirkka Santala. 2012/2010.

Japanilaiset tilkkutyöt on yleensä helppo tunnistaa hienostuneesta, hillitystä värimaailmasta, kauniista painokuvioista ja ihanista kudotuista puuvillakankaista. Englannin kielessä tällaisista tilkkutöistä käytetään niiden värien takia nimitystä ”taupe”. Tässä kirjassa tämä neutraali, maanläheinen värimaailma yhdistyy perinteisiin japanilaisiin malleihin pohjautuviin tilkkutyöblokkeihin, joista saat vinkkejä omiin japanilaistyylisiin tilkkutöihin.

Sienivärjäys. Carla Sundström & Erik Sundström, suom. Eeva-Liisa Nisula. 1983/1976.

Uudenlaisen lähestymistavan löytyminen jo pitkäaikaiseen harrastukseen tuottaa erityistä tyydytystä. Se avaa uusia näkymiä ja johdattelee yllättäviin suuntiin. Tutustuminen Miriam Riceen ja Dorothy Beebeehen vuosia sitten antoi meille herätteitä, jotka yhdistivät useita kiinnostuksemme kohteita: tekstiilitaidekäsityön, kemian, sienitieteen ja luonnon. Siitä lähtien, kun ryhdyimme kokeilemaan värjäystä, on sienikausi merkinnyt meille paljon enemmän kuin vain sieniretkiä metsään ja herkullisia aterioita.

Sienestäjän kirja. Mauri Korhonen. 1981/1978.

Tämä kirja on tarkoitettu lähinnä ruokasienioppaaksi. Lajivalikoima käsittää suurin piirtein kaikki yleiset hyvät ruokasienemme, sekä koko joukon niitä muistuttavia lajeja. Vaaralliset myrkkysienemme saavat erillisen esittelynsä ruokasienten jälkeen.

Oppaan runkona ovat sienistä luonnossa niiden omilla kasvupaikoilla otetut värikuvat sekä sienten lajikuvaukset. Sienen virheetön ja luotettava tunnistaminen on ruokasienten keräilyssä varsin tärkeää. Määritys onnistuu parhaiten jos käytetään lajikuvauksia ja värikuvia rinnan, sillä ne täydentävät toisiaan.

Suuri suomalainen sienikirja. Jarkko Korhonen & Pirjo Penkkimäki. 2016/2012.

Sienikunta on yksi eliökunnan kolmesta kehittyneimmästä eliöryhmistä kasvikunnan ja eläinkunnan ohella. Sienet eivät siis ole kasveja, joihin ne aiemmin luettiin, sillä sienet eivät kykene yhteyttämään, eli sitomaan auringonvalon energiaa sokereiksi kuten kasvit. Lisäksi sienten solurakenne eroaa niin kasveista kuin eläimistä.

Viljelykasvien nimistö. Toim. Ella Räty. 2017/1951.

Abelia, Caprifoliaceae / abeliat / abelia
– × grandiflora (chinensis × uniflora) / isoabelia / storblommig abelia; Hu Yv
– mosanensis (tyaihyoni, Zabelia tyaihyoni, Z. mosanensis) / tuoksuabelia (koreanabelia) / doftabelia; Pv
Abeliophyllum distichum, Oleaceae / vitipensas / vinterbuske; Pv
Abelmoschus, Malvaceae / okrat / okra; Ra Yv
– esculentus (Hibiscus esculentus) / okra / okra
– manihot (Hibiscus manihot) / aibika / solokra

Yleisradion julkaisusarja 48: Vihanneksemme viikosta viikkoon. Toivo Rautavaara. 1975.

Tänään aloitamme sarjan pieniä pakinoita esitellen joka torstai viikon vihanneksen. Tämä sarja on radion osuus Euroopan hedelmä- ja vihannesvuoden 1974 ohjelmassa. Sitä vietetään YK:n Euroopan osaston ECE:n kehoituksesta sen johdosta, koska ECE:n maatalouskomission työryhmä on 25 vuotta laatinut vihanneksien, hedelmien ja marjojen standardeja siten edistääkseen näiden tuotteiden kauppaa, luodakseen edellytyksiä viljelylle ja parantaakseen kuluttajille tarjottavan tavaran laatua. Suomella on erityisesti syytä olla mukana tässä työssä, koska olemme Euroopan huonoimpia vihanneksien syöjiä – vain Islanti jää Suomestakin jälkeen.

Yleisradion julkaisusarja 77: Terveellisiä kasveja keväästä syksyyn. Toivo Rautavaara. 1982.

Kun radiossa suunniteltiin tätä ohjelmasarjaa, totesin, että meillä Suomessa on parisataa sellaista kasvia, joita voi sanoa terveellisiksi, jopa rohtokasveiksi, ja että ainakin 99 niistä on yleisiä ja helposti käytettäviä. Jos kertoisin kolmesta kasvista kerrallaan, niistä tulisi 33 esitelmää, tällaisesta monen mielestä turhanpäiväisestä asiasta.

Toisaalta on merkillepantavaa, että terveellisten kasvien ja muiden hyötykasvien harrastus, kiinnostus niiden tuntemiseen ja käyttöön on viime vuosina tavattomasti lisääntynyt sekä meillä että muualla.

Japanilainen keittokirja. Machiko Yamada. 2004/1986.

Riisi saapui Japaniin mannermaalta noin 200–300 eKr., ja uusi kulttuuriaikakausi, yayoi-kausi, alkoi. Kausi sai nimensä Tokion Hongo-yayoi-kaupunginosasta löydettyjen saviastioiden mukaan. Astiatyyppiä alettiin kutsua yayoi-tyyliksi.

Kotitalouden kirja 7. Sirpa Kopsa, Anna-Liisa Vihtonen, Sirpa Selin-Luomi & Leena Vainio. 1996/1991.

Kotitaloustunnilla harjoitellaan kodin arkitöitä, kuten ruoanvalmistusta ja vaatteiden pesua, siivousta ja ostosten tekoa. Harjoittelu on valmistautumista omaa elämää varten. Suomalaiselta kuluu lähes kolme tuntia päivässä erilaisiin kotitöihin, joiden tekemiseen tarvitaan monenlaisia tietoja ja taitoja. Ruoanvalmistuksessa sovelletaan käytäntöön kemian, fysiikan ja biologian perustietoja, työvälineitä ja koneita käytettäessä tarvitaan fysiikan tietoja ja kodin hankintoja suunniteltaessa matematiikan laskutapoja.

Luonnonmarjat. Hendrik Relve, suom. Tuomas Heiramo. 2003/1995.

Luonnonmarjat-kirja on opas Suomen ja Viron luonnonvaraisten marjakasvien tunnistamiseen. Kirja kertoo, mitkä marjat ovat syötäviä ja mitkä peräti myrkyllisiä, miten terveellisiä marjat ovat ihmiselle, miten kutakin kasvia ja marjaa on aikaisemmin nimitetty ja käytetty ja millä tavoin marjoja voi nykyisin hyödyntää jokapäiväisessä elämässä.

Mihin kasvimme kelpaavat: Ruokaa, ryytiä ja rohtoa luonnosta. Toivo Rautavaara. 1981/1976.

Kun ei kasviemme käyttömahdollisuuksia ole tunnettu, on niitten merkityskin aliarvioitu. Monet arvelevat, että niistä puhuminen on joutavaa korvikeintoilua, jossa vaivat menevät hukkaan ja tulos on mitättömän pieni.

Mutta seuraavat tosiasiat on syytä ottaa huomioon:
1. Pihoissa, puutarhoissa, pientareilla, rannoille jne. kasvaa Suomessa useita kymmeniä kasvilajeja, joitten versoja, lehtiä, siemeniä tai juurakoita esi-isämme ovat käyttäneet ruokana ja joita monissa muissa maissa syödään normaalioloissakin, jopa hyvinä herkkuina.

Parempaa retkiruokaa. Minna Jakosuo. 2017.

Olen lapsena kävellyt pellon poikki eväsleivät käsissä, kurotellen samalla käsiä taivasta kohti etteivät isot, aitauksessa olevat emakot saa leipiä suuhunsa. Aitauksen poikki oli mentävä, koska eväät maistuivat parhaimmalle rannassa, veden päälle kaartuvan koivun rungolla, varpaita vedessä uittaen. Leikin että koivu on valkea hevonen vihreine lehtineen, ja että riippuvat oksat ovat harjaksia.

Pattern Motifs: A Sourcebook. Graham Leslie McCallum. 2006.

If we were to take a single motif, even the most simple of motifs – for example, a black dot – and then placed several similar dots together, evenly spaced along an imaginary line, we will have created a linear pattern. There is something visually pleasing in this most basic pattern – not only beautiful, but psychologically satisfying too. Extend that collection of dots vertically and you have amplified the pleasure effect.

日本の伝統・色とかたち　衣 (Japanese Tradition in Color & Form: Dress). 日竎貞夫 (Sadao Hibi). 1987.

日本では、豊かな自然を母として多彩な分様が誕生した。空行く雲。四季折々の花々や鳥獣たち。それぞれの姿が見事に様式化され、色彩と意匠の響宴を繰りひろげる。

Jurassic Park: Piano Solos. John Williams. 1993.

Opistojen laulukirja. Toim. Urpo Jokinen & Eino Korvenmaa. 1973/1961.

Suomen nuorisolle II: Kokoelma pidettyjä koti- ja ulkomaisia, pianolla helposti soitettavia kappaleita. Sov. Uuno Aarto. 19??.

Thompsonin pianokoulu, 1. osa. John Thompson, suom. Anna-Liisa Koskimies. 1987/1937.

Tämä vihko on suunniteltu ensimmäisen asteen oppilaita varten. Sen suurin ansio lienee, että siinä »kiiruhdetaan hitaasti». Monet huonot tottumukset, jotka haittaavat ylempien asteiden opiskelijoita, voi johtaa suoraan alkuasteen virheelliseen harjoitteluun.

Thompsonin pianokoulu, 2. osa. John Thompson, suom. Anna-Liisa Koskimies. 1989/1937.

Koska uuden pianokoulun kirjoittajan tarkoituksena on tehdä opettajien ja oppilaitten työskentely mahdollisimman mieluisaksi, jotta se johtaisi nopeimmin parhaisiin tuloksiin, tämä vihko jatkaa tarkalleen siitä, mihin ensimmäisessä vihkossa jäätiin. Lyhyesti sanoen se jatkaa aukottomasti hidasta mutta varmaa ja tasaista kiiruhtamista.

Valistuksen laulukirja: Koulujen ja nuorison tarpeeksi. Toim. J. N. Vainio. 1931/1909.

Pukinparta ja valvatit: Uuden ajan värityskasvio. Sinikka Piippo & Satu Kontinen. 2016.

Karhunköynnös on monivuotinen, jopa nelimetriseksi kasvava ruoho. Lehdet ovat kierteisesti, isoja, herttatyvisiä ja nuolimaisia. Kukan teriö on leveän suppilomainen, valkoinen tai joskus vaaleanpunainen, iso, 3–6 cm leveä, hyvin matalasti viisiliuskainen, aina yksittäin lehtien hangoissa. Kukan alla on kaksi vastakkaista, miltei verhiön peittävää esilehteä. Isokierto kiertyy kasvaessaan ylhäältä katsoen vastapäivään, eli aina oikealle. Kukat sulkeutuvat huonolla säällä. Juurakko on kellanvalkea, pitkähaarainen ja katkeileva.

Retkeilijän selviytymisopas / The SAS Survival Handbook. John Wiseman, suom. Elvi Lemmetyinen & Lasse Kosonen. 1997/1986.

Aloita varustautuminen. Se merkitsee, että sinun on varauduttava pelastautumiseen kaikin tavoin. Tämä kirjan osa käsittelee varusteitasi, jotta sinulla on oikeat tavarat mukanasi, minne menetkin. Esitämme myös ideoita pieneen taskukokoiseen pelastusrasiaan, johon valitut esineet auttavat sinua selviytymään kriisitilanteesta. Pidä se aina mukanasi.

Hämeen kansan vanhat loitsut. (Hämäläis-osakunta Keisarillisessa Suomen Aleksanterin yliopistossa). 2016/1916.

Tällaisen tapauksen sanoi kertoja kuulleensa eräältä vanhalta ukolta. Noita-akka otti rasvalla täytetyn sarven ja rasvalla siveli uuniluudan ja istui sitten luudan päälle ja lausui:

„Lähde nyt kehno kuljettamahan tällä luudalla lujalla yli kirkon, päältä vuoren minua matkani perille“.

Ja samassa kohosi luutinensa, sarvinensa ilmaan ja katosi näkyvistä.

Kalevala. Elias Lönnrot. 1975/1849.

Mieleni minun tekevi,
aivoni ajattelevi
lähteäni laulamahan,
saa’ani sanelemahan,
sukuvirttä suoltamahan,
lajivirttä laulamahan;
sanat suussani sulavat,
puhe’et putoelevat,
kielelleni kerkiävät,
hampahilleni hajoovat.

The Standard Babylonian Epic of Gilgamesh. Simo Parpola. 1997.

𒃻   𒅘 𒁀   𒄿 𒈬 𒊒   𒇻 𒊺 𒀉 𒁲   𒈠 𒀀 𒋾
𒃻   𒆰 𒆷 𒋾   𒄿 𒁺 𒌑   𒅗 𒆷 𒈠   𒄩 𒊍 𒋢
𒄿 𒄭 𒀉 𒈠   𒁁 𒄩 𒊕   𒄒 𒊏 𒀀 𒋾
𒀮 𒄯   𒉌 𒈨 𒆠   𒊭   𒅗 𒆷 𒀀 𒈪   𒄿 𒄷 𒊻
𒉌 𒈲 𒋫   𒄿 𒄯 𒈠   𒅗 𒋾 𒅎 𒋫   𒅁 𒋼
𒌒 𒆷   𒉈 𒂊 𒈠   𒃻   𒆷 𒄠   𒀀 𒁍 𒁉

Suomen kansan muinaisia loitsurunoja. Elias Lönnrot. 2015/1880.

Kuin silloin sanottanehen,
miten tutkaeltanehen,
kun aika tosin tulevi,
hätäpäivä päälle saapi?
Jo minä poloinen poika,
jo olen joutunut johonki,
näille töille työlähille,
vallan töihin vaikeisin,
puutteita purkamahan,
päätteitä päästämähän,
rikkeitä riisumahan,
vastuksia voittamahan.

Vanhan kansan sananlaskuviisaus: Suomalaisia elämänohjeita, kansanaforismeja, lentäviä lauseita ja kokkapuheita vuosilta 1544–1826. Matti Kuusi. 1990/1953.

Puhuttu puhe – ammuttu nuoli.
Florinus.

Lihainen kieli leikkaa luisen kaulan.
Mikael Agricola: Ne Prophetat (1552). Florinus.

Wieckalla kielell kaullansa leikan olen...
Arkkiveisu »Ah minä suuri syndinen» (1768).

Kieli maan leikkaa.
Melart.

Hymyilevä Apollo: Valikoima Leinon runotuotannosta. Eino Leino. 1974/1973.

Minä metsän polkua kuljen
kesäillalla aatteissain
ja riemusta rintani paisuu
ja ma laulelen, laulelen vain.

Tuoll’ lehdossa vaaran alla
oli outoa äskettäin,
niin vienoa, ihmeellistä
all’ lehvien vehreäin.

Minä miekkonen vain sen tiedän,
minä vain sekä muuan muu
ja lehdon lempivä kerttu
ja tuoksuva tuomipuu!

The Da Vinci Code. Dan Brown. 2009/2003.

Renowned curator Jacques Saunière, staggered through the vaulted archway of the museum’s Grand Gallery. He lunged for the nearest painting he could see, a Caravaggio. Grabbing the gilded frame, the seventy-six-year-old man heaved the masterpiece toward himself until it tore from the wall and Saunière collapsed backward in a heap beneath the canvas.

As he had anticipated, a thundering iron gate fell nearby, barricading the entrance to the suite. The parquet floor shook. Far off, an alarm began to ring.

Da Vinci -koodi / The Da Vinci Code. Dan Brown, suom. Pirkko Biström. 2004/2003.

Louvren maineikas intendentti, 76-vuotias Jacques Saunière, hoiperteli holvikäytävästä museon Suureen galleriaan. Hän syöksähti lähintä maalausta kohti – se oli yksi Caravaggion mestariteoksista. Hän tarrasi kullatusta kehyksestä kiinni ja kiskoi taulua itseään kohti, kunnes se äkkiä irtosi seinästä ja hän lyyhistyi sen alle.

Kuten Saunière oli odottanut, oviaukkoon laskeutui jymähtäen rautaportti estämään pääsyn näihin saleihin. Parkettilattia tärähti. Kaukana alkoi hälytyskello soida.

Lyran kirjat 1: Vedenpaisumus / The Book of Dust 1: La Belle Sauvage. Philip Pullman, suom. Helene Bützow. 2018/2017.

Thamesjoen varrella, noin kolmen kilometrin päässä Oxfordin keskustasta, lähellä paikkaa jossa maineikkaat colleget Jordan, Gabriel, Balliol ja parikymmentä muuta kilpailivat soutumestaruudesta, siellä missä keskusta näkyi vain torniryppäänä kaukana sumuisen Port Meadow’n yläpuolella, siellä sijaitsi Godstow’n luostari, jossa lempeät nunnat toimittivat pyhiä askareitaan, ja vastarannalla oli majatalo nimeltä Trout, Taimen.

Lyran kirjat 2: Ruusunmetsästäjät / The Book of Dust 2: The Secret Commonwealth. Philip Pullman, suom. Helene Bützow. 2020/2019.

Pantalaimon, Lyra Belacquan eli nykyisen Lyra Kaunopuheisen daimoni makasi hänen pienen opiskelija-asuntonsa ikkunalaudalla St Sophian Collegessa, eikä sen päässä ollut ainoatakaan ajatusta. Se tunsi viereisestä, liian väljästä nostoikkunasta käyvän kylmän vedon, naftalampun lämmön ikkunan alla olevalla kirjoituspöydällä, Lyran kynän rapinan ja ulkona vallitsevan pimeyden. Se makasi paikoillaan ja vain kääntyi välillä niin, että kylmä ilmavirta osui milloin selkään, milloin vatsapuolelle, ja lopulta halu päästä ulos voitti haluttomuuden puhua Lyran kanssa.

Maan lapset 1: Luolakarhun klaani / Earth’s Children 1: The Clan of the Cave Bear. Jean M. Auel, suom. Erkki Hakala & Päivi Koivisto-Alanko. 2002/1980.

Alaston lapsi kirmasi vuodista tehdystä laavukatoksesta kohti pikku joen polvekkeen kivistä rantaa. Hänen mieleensä ei tullut vilkaista taakseen. Hänellä ei aiempien kokemustensta perusteella ollut aihetta epäillä, etteivät katos ja sinne jääneet ihmiset olisikaan enää paikallaan kun hän palaisi.

Maan lapset 2: Hevosten laakso / Earth’s Children 2: The Valley of Horses. Jean M. Auel, suom. Erkki Hakala & Päivi Koivisto-Alanko. 2002/1982.

Ayla oli kuollut. Mitä häntä enää liikutti vaikka hyytävän sateen jäiset neulat hakkasivat hänen ihoaan? Nuori nainen siristi silmiään vastatuulessa ja veti ahmanturkkihuppunsa tiukemmalle. Rajut tuulenpuuskat läpsyttivät karhunnahkaviittaa hänen sääriään vasten.

Maan lapset 3: Mammutin metsästäjät / Earth’s Children 3: The Mammoth Hunters. Jean M. Auel, suom. Erkki Hakala & Päivi Koivisto-Alanko. 2002/1985.

Pelosta vapisten Ayla painautui vierellään seisovaa miestä vasten ja katseli kuinka muukalaiset lähestyivät. Jondalar kiersi suojelevasti kätensä hänen ympärilleen, mutta hän vapisi silti.

Maan lapset 4: Tasangon vaeltajat / Earth’s Children 4: The Plains of Passage. Jean M. Auel, suom. Tiina Ohinmaa, Aulis Rantanen, Kirsti Kattelus & Päivi Koivisto-Alanko. 2002/1990.

Nainen oli näkevinään liikettä pölyusvan verhossa ja mietti, oliko siellä susi joka oli aiemmin jolkottanut heidän edellään.

Maan lapset 5: Luolien suojatit / Earth’s Children 5: The Shelters of Stone. Jean M. Auel, suom. Ulla Selkälä, Ilkka Äärelä & Hilkka Pekkanen. 2002/2002.

Kalkkikiviulokkeelle kerääntyvät ihmiset tuijottivat tulijoita varovaisin ilmein. Kukaan ei tehnyt elettäkään toivottaakseen vieraat tervetulleiksi, ja osa piti keihäitään valmiusasennossa jos nyt ei suoranaisesti osoitellutkaan niillä uhkaavasti. Nuori nainen miltei aisti heidän hermostuneen pelkonsa. Hän katsoi alhaalta polun päästä kun ylös tungeksi lisää uteliaita; heitä oli paljon enemmän kuin hän oli osannut kuvitellakaan. Matkalaiset olivat saaneet yhtä varautuneen vastaanoton muiltakin Matkan varrelta kohtaamiltaan ihmisiltä. Eivät nuo ole poikkeus, aina se on samanlaista alussa, nainen vakuutteli itselleen, vaikka hänen mielensä olikin levoton.

Maan lapset 6: Maalattujen luolien maa / Earth’s Children 6: The Land of Painted Caves. Jean M. Auel, suom. Hilkka Pekkanen. 2011/2011.

Joukko matkalaisia käveli polkua pitkin Heinäjoen kimaltelevan veden ja mustaraitaisen valkokylkisen kalkkikivikallion välissä joen oikeanpuoleisella rannalla. He kulkivat peräkanaa mutkasta, jossa kallionseinämä työntyi ulospäin vettä kohti. Edempänä polulta erkani toinen kapeampi polku kohti ylityspaikkaa, missä virta leveni ja vesi oli matalampaa ja solisi joesta esiin pistävien kivien lomassa.

Mio, poikani Mio / Mio min Mio. Astrind Lindgren, suom. Kristiina Kivivuori. 1984/1955.

Kuunteliko kukaan radiota viidentenätoista lokakuuta viime vuonna? Kuuliko kukaan, että siellä etsintäkuulutettiin kadonnutta poikaa? Näin siellä sanottiin:

Toissa iltana poistui kotoaan Helsingin Liisankatu 33:sta 9-vuotias Juhani Ville Hämäläinen, joka on siitä asti ollut kateissa. Juhani Ville Hämäläisellä on vaalea tukka ja siniset silmät, ja lähtiessään hänellä oli lyhyet ruskeat housut, harmaa kudottu villapaita ja punainen pipolakki. Tietoja kadonneesta pyydetään lähettämään lähimmälle poliisiviranomaiselle.

Momo / Momo. Michael Ende, suom. Marikki Makkonen. 1995/1973.

Kauan kauan sitten, kun ihmiset puhuivat vielä vallan toisia kieliä kuin nykyään, lämpimissä maissa oli jo suuria ja komeita kaupunkeja. Siellä kohosivat kuninkaitten ja keisarien palatsit, siellä polveilivat leveät kadut, kapeat kujat ja mutkittelevat polut ristiin rastiin, siellä oli ihania temppeleitä täynnä kultaisia ja marmorisia jumalankuvia, värikkäillä kauppatoreilla oli tarjolla tavaraa maan kaikista kolkista ja kansa kokoontui suurille kauniille aukioille vaihtamaan uutisia ja pitämään puheita tai kuuntelemaan, mitä muilla oli sanottavana. Ja ennen kaikkea kaupungeissa oli suuria teattereita.

Robinson Crusoe. Daniel Defoe, suom. Juhani Lindholm. 2012/1719.

Synnyin Yorkin kaupungissa vuonna 1632 hyvään, joskin ulkomaalaiseen perheeseen – isäni oli kotoisin Bremenistä ja asettunut alkujaan Hulliin. Koottuaan kelpo omaisuuden kaupankäynnillä hän luopui liiketoimistaan ja muutti Yorkiin, mistä äitini oli lähtöisin. Äiti oli Robinsoneja, sangen arvostettua paikallista sukua, ja sen kunniaksi minä sain nimekseni Robinson Kreutznaer, mutta sukunimelle kävi kuten Englannissa tapaa käydä, eli se vääntyi muotoon Crusoe, jolla nimellä me nykyisin itsekin itseämme kutsumme niin puheissa kuin kirjoituksissakin, ja sitä nimeä käyttivät minusta myös kaikki toverini.

Salainen puutarha / The Secret Garden. F. H. Burnett, suom. Toini Swan. 1965/1911.

Kun Mary Lennox lähetettiin Misselthwaite Manoriin setänsä luo, kaikki olivat sitä mieltä, että hän oli harvinaisen ikävän näköinen pikku tyttö, ja totta se olikin. Hänen kasvonsa olivat pienet ja kapeat, vartalo hintelä ja hiekan värinen tukkakin perin ohut. Kasvot olivat yrmeän näköiset ja väriltään kellertävät, sillä hän oli syntynyt Intiassa ja sairastellut milloin mitäkin tautia.

Seitsemän veljestä. Aleksis Kivi. 1972/1870.

Jukolan talo, eteläisessä Hämeessä, seisoo erään mäen pohjaisella rinteellä, liki Toukolan kylää. Sen läheisin ympäristö on kivinen tanner, mutta alempana alkaa pellot, joissa, ennenkuin talo oli häviöön mennyt, aaltoili teräinen vilja. Peltojen alla on niittu, apilaäyräinen, halkileikkaama monipolvisen ojan; ja runsaasti antoi se heiniä, ennenkuin joutui laitumeksi kylän karjalle. Muutoin on talolla avaria metsiä, soita ja erämaita, jotka, tämän tilustan ensimmäisen perustajan oivallisen toiminnan kautta, olivat langenneet sille osaksi jo ison-jaon käydessä entisinä aikoina.

Tarina vailla loppua / Die unendliche Geschichte. Michael Ende, suom. Marja Kyrö. 1991/1979.

ANTIKVARIAATTI
omistaja: Karl Konrad Koreander

Näin tuon pienen liikkeen lasiovessa luki. Mutta tämmöiseltä kirjoitus näytti tietenkin vain silloin, kun katseli puodin hämärästä lasiruudun läpi kadulle.

Tuomiopäivän kirja / Doomsday Book. Connie Willis, suom. Tero Kuittinen. 1999/1992.

Herra Dunworthy avasi laboratorion oven, ja hänen silmälasinsa huurtuivat heti.

»Olenko myöhässä?» hän kysyi, kiskaisi lasit päästään ja katsoi Marya silmiään siristäen.

»Sulje ovi», Mary sanoi. »Nuo kamalat joululaulut peittävät sanasi alleen.»

Dunworthy sulki oven, mutta »Kuului laulu enkelten» kantautui sisäpihalta yhä laboratorioon. »Olenko myöhässä?» hän kysyi jälleen.

Universumien Tomu 1: Kultainen kompassi / His Dark Materials 1: Northern Lights. Philip Pullman, suom. Helene Bützow. 2018/1995.

Lyra ja hänen daimoninsa kulkivat collegen pimenevän ruokasalin läpi pysytellen tiukasti yhdellä seinustalla, niin ettei heitä voitu nähdä keittiöstä. Salin päästä päähän ulottuvat kolme pöytää oli jo katettu, niukka valo heijastui hopeista ja laseista, ja pitkät penkit oli vedetty pöytien eteen odottamaan vieraita. Ylhäällä varjoisilla seinillä riippui aikaisempien rehtoreiden muotokuvia. Lyra pääsi korokkeen luo, vilkaisi avointa keittiön ovea, ja kun ei nähnyt ketään, meni pääpöydän luo. Pöydän kattaus oli kultaa eikä hopeaa, eivätkä istuimet olleet tammipenkkejä vaan samettipäällysteisiä mahonkituoleja.

Universumien Tomu 2: Salaperäinen veitsi / His Dark Materials 2: The Subtle Knife. Philip Pullman, suom. Helene Bützow. 2018/1997.

Will nyhti äitiään kädestä ja sanoi: ”Tule nyt, tule nyt...”

Willin äiti vitkasteli. Häntä pelotti vieläkin. Will katsoi lyhyttä taloriviä ja iltavalossa kylpevää kapeaa katua kumpaankin suuntaan. Jokaisen talon edessä oli pikkuruinen piha ja puksipuuaita, ja aurinko heijastui ikkunoista yhdellä puolella, kadun toisen puolen jäädessä varjoon. Aikaa ei ollut paljon. Ihmiset olivat nyt ruokapöydässä, mutta pian ulkona olisi muita lapsia tuijottamassa ja huomauttelemassa ja arvostelemassa. Odottaminen oli vaarallista, mutta Will ei voinut muuta kuin patistaa äitiään kuten aina ennenkin.

Universumien Tomu 3: Maaginen kaukoputki / His Dark Materials 3: The Amber Spyglass. Philip Pullman, suom. Helene Bützow. 2018/2000.

Luola oli laaksossa alppiruusujen siimeksessä, lumirajan tuntumassa, missä sulamisvesistä samea virta pärskähteli ja missä kyyhkyt ja hempot lensivät valtavien mäntyjen keskellä. Luolaa tuskin huomasi, sillä sitä suojasi ylhäällä kallionkieleke ja alapuolella paksujen jäykkien lehtien tiheä kasvusto.

Cheshire Crossing. Andy Weir & Sarah Andersen. 2019.

• Alice!! Daddy’s here, sweetheart! It’s all right... Oh Lord, please let her be all right... Please.
• She needs rest but she’ll recover. What happened to her?
• We wish we knew! She was missing for six days! We searched the grounds constantly! Where was she all the time? What happened to my little girl?

Etelä-Pohjanmaan lasten satukirja: parahia tarinoota kersoolle ja aikuusille. Toim. Harri Harju. 2002.

Oli kerran niin helluusen oloonen piäni flikka, notta jokahinen, joka sen näki, rupes tykkäämähän siitä saman tiän. Kaikista eniten siitä flikasta kumminkin tykkäs sen mumma. Aina kun se meni käymähän mummansa tykönä, se sai siltä jonkun lahajan.

Yhyren kerran sen mumma oli antanu sille sellaasen punaasen, sametista teheryn hilukun. Sen jäläkehen se flikka ei muuta suastunu panemahan päähänsä ja sen tähären sitä ruvettihinkin sanomahan Punahilukuksi.

あずまんが大王　１. あずまきよひこ. 2009/2000.

• はい！私が三組の担任の谷崎です！わからない事はなんでも聞いてね！
• はい　先生…あの…
• ああだめ！スリーサイズは秘密よ！でもスタイルよくないから言うのがはずかしいってわけじゃないのよ　こーゆーのもなんだけど結構たいしたものよ？　あーもう！何言わせんのよぉ！やだなぁー　このおしゃまさん！
• いえ　あの　先生のクラスはとなりです…　ここ４組…

よつばと！　１. あずまきよひこ. 2009/2003.

• おーー
• もうすぐだぞー　よつば
• おーっ！！　すげぇ　とーちゃんここ家がいっぱいあるよ！
• そーだろー　お店もあるぞー
• お店もか⁉

Pieni sivistyssanasto. Antero Manninen & Anto Leikola. 1973.

A. t. a. k. anno
a k. aari.
A k. ampeeri.
a- (kreik.) yhdyssanoissa: epä-, ei-.
à (ransk.) tavarayksikön hintaa ilmaistaessa: kappale(elta), esim. 3 omenaa à 2 mk; likimäär. paljoutta ilmaistaessa: noin, paikoilla, tai, esim. 4 à 5 metriä.
aamen k. amen.

Uusi sivistyssanakirja. Annukka Aikio. 1972/1969.

A, a 1. Eur.-lat. kirjaimiston ensimm. kirjain. – 2. Kielen äänne: takavokaali. – 3. Lyhenteissä a = esim. lat. anno (vuonna), ante (ennen), (kellon rukkauslaitteessa) ransk. avancer tai avance (nopeammin), lat. approbatur (hyväksytään), a = aarin lyhenne. – A-merkki tarkoittaa alkua esim. sanonnassa »a ja o», alku ja loppu (alfan ja omegan mukaan). – A-luokka urheilussa on suurmestari- ja mestariluokasta seuraava. – Alg., A ja a (sekä lähinnä seuraavat kirjaimet) merkitsevät tunnettuja suureita. – Fys., A = ampeerin lyhenne; a on kiihtyvyyden merkki. – Log., A on yleisesti myöntävän kategorisen arvostelman merkki. – Mus., A, a, juurisävelasteikon 6. sävel.

Etunimet. Kustaa Vilkuna, Marketta Huitu & Pirkko Mikkonen. 2003/1976.

Etunimi on ihmisen yksilöllisin ulospäin suuntautuva tiedottaja, hänen ominaisleimansa. Se on tärkeä ja salaperäinen osa ihmistä, ikäänkuin erityinen olento, joka ilmentää kantajaansa. Nomen est omen, nimi on enne, on vanhastaan sanottu. Muutamat vähäiset tavut, joilla tuskin on mitään erillismerkitystä, kykenevät herättämään laajassa piirissä värikkään mielikuvan henkilöstä, jonka vain tämä äänneyhtymä erottaa muusta joukosta omaksi yksilökseen.

The Advanced Learner’s Dictionary of Current English. A. S. Hornby, E. V. Gatenby & H. Wakefield. 1972/1948.

A, a [ei] the first letter of the alphabet; pl. A’s, a’s [eiz]: He knows the subject from A to Z, knows it thoroughly. A1 [eiˈwʌn] (a) A1 at Lloyd’s, (of ships) classified as first rate. (b) (colloq.) excellent: an A1 dinner; feeling A1, in excellent health.
a [ei, ə], an [æn, ən] indef. art. 1. one (cf. some, any, several, a few, with pl. nouns): I have a pen (pl. some pens). Have you a pen (pl. any pens)? 2. (with adjj. & pron. of number and quantity): a lot of money; a great many friends; a few books; a little more.

Ars grammatica: Latinan kielioppi. Tuomo Pekkanen. 2004/1981.

Latinassa on kolme sukua: maskuliini, feminiini ja neutri. Suku määräytyy joko substantiivin muodon tai merkityksen mukaan. Edellisessä tapauksessa suku on muodollinen eli kieliopillinen, jälkimmäisessä tapauksessa luonnollinen.

Kieliopillinen suku määräytyy yksikön nominatiivin mukaan. Esim. toisen deklinaation us- ja er-loppuiset sanat ovat yleensä maskuliineja, um-loppuiset neutreja, kolmannen deklinaation or-loppuiset ovat maskuliineja, tās-loppuiset feminiinejä jne. Yksityiskohtaisesti kieliopillista sukua koskevat säännöt esitetään eri deklinaatioiden yhteydessä.

The Concise Oxford Dictionary of English Etymology. Ed. T. F. Hoad. 1996/1986.

A used in the symbol A1, applied in Lloyd’s Register to ships in first-class condition in respect of hull (A) and stores (1). Hence A1 adj. first-class.
a¹ reduced form of an used since xii immed. before a word beginning with a cons. For the loss of n cf. my, thy, no², and i’, o’ for in, on.
a² ME. o, a in a distributive sense, e.g. twice a day, reduced form of on; surviving in comps. of a-¹, and nowadays; linked with a gerund, as in go a-begging, etc.

Elementa linguae Latinae. Erkki Palmén & Tuomo Pekkanen. 2001/1983.

Italia est patria poetarum. Poetae Italiam laudant. Natura Italiae poetas delectat. Iam olim fama poetarum et Italiae et incolis Italiae gloriam parabat.

In Italia est Roma. Romam columnae et statuae ornant. In viis Romae etiam ruinae sunt. Ruinae de historia Italiae narrant.

Englantilais-suomalainen sanakirja. Eeva Riikonen & Aune Tuomikoski. 1971/1964.

A, a [ei] 1 a-kirjain; from A to Z alusta loppuun 2 nuotti, sävel a 3 Am. kouluissa ja collegeissa korkein arvosana; A1 ensiluokkainen; Lloydin luetteloissa laivoista ylimmän luokan
a, an [ə, (ə)n] vahvat m. [ei, æn] 1 epämäär. art. a man, an ass, an hour; of a size samankokoiset 2 jokainen, kukin; once a year kerran vuodessa; half-a-crown a pound puolikruunua naula
a [ə] prep yhdyssanoissa ja lausetavoissa: afoot jalan; go a-hunting mennä metsälle; the house is] a-building rakenteilla

The English Language. David Crystal. 1990/1988.

In the glorious reign of Queen Elizabeth (the first, that is, from 1558 to 1603), the number of English speakers in the world is thought to have been between five and seven million. At the beginning of the reign of the second Queen Elizabeth, in 1952, the figure had increased almost fiftyfold: 250 million, it was said, spoke English as a mother tongue, and a further 100 million or so had learned it as a foreign language.

Español Uno: Espanjaa aikuisille. Marjaana Kuokkanen-Kekki & Katri Palmujoki. 2003/1995.

• ¡Buenos días!
• ¡Buenos días, señora!
• ¿Cómo está?
• Muy bien. Adiós, buenos días.

• Muy buenas tardes. ¿Cómo está usted?
• Muy bien, gracias. ¿Y usted?

Español Dos: Espanjaa aikuisille. Marjaana Kuokkanen-Kekki & Katri Palmujoki. 2005/199?.

De los muchos cambios que ha habido en España en las últimas décadas, el del papel de la mujer en la sociedad, sin duda, ha sido el más espectacular. Durante siglos, España era un país donde la vida social se determinaba por el sexo. La mujer española de hoy piensa y actúa de una forma muy diferente de la de sus abuelas.

Gummeruksen suomi–espanja–suomi-sanakirja. Santiago de la Torre Moral & Arja Hammela. 2006/1995.

a el la (mus.)
à a 10 karamellia à 2 pesetaa 10 caramelos a 2 pts. la unidad
Aachen Aquisgrán (la)
aakkonen la letra
aakkosellinen alfabético
aakkoset el alfabeto • el abecedario • el abc (perustiedot)
aakkosjärjestys el orden alfabético

An Intermediate Greek–English Lexicon. Henry George Liddell & Robert Scott. 2002?/1889.

Αα, ἄλφα, τό, indecl., first letter of the Gr. alphabet: as Numeral, αʹ = εἷς and πρῶτος, but ͵α = 1000.    Changes of ᾰ:    1. Aeol., ᾰ for ε, ἄλλοτα for ἄλλοτε :— for o, εἴκατι for εἴκοσι :— reversely ο for α, v. sub ο.    2. Dor., ᾰ for ε, ἄλλοκα for -τε :— in the body of words, ἱαρός for ἱερός.    3. Ion. ᾰ for ε, μέγαθος for μέγεθος :— reversely ε for ᾰ, v. sub ε.   b. ᾰ becomes η in the num. forms, διπλήσιος, πολλαπλήσιος for διπλάσιος, πολλαπλάσιος.   c. in some words, ᾰ represents η, as μεσαμβρίη for μεσημβρία, ἀμφισ-βατέω for ἀμφισ-βητέω.   d. ᾰ for ο, as ἀρρωδέω for ὀρρωδέω.

Japanin-matkaajan fraasisanakirja. Tuula Moilanen, Irene Wai Lwin Moe, Minori Komahara. 2009.

Tämän kirjan tehtävänä on auttaa Japanissa kulkevaa matkaajaa tilanteissa, joihin hän todennäköisesti joutuu sekä myös niissä, joihin hän toivottavasti ei joudu. Kirja kuljettaa matkalaista lentokentän muodollisuuksista hotelliin ja edelleen tutkimaan kaupunkien ihmeitä. Esimerkkeinä kuvatut tilanteet ovat todellisia, fraasit ja sanonnat koeteltuja keinoja, joiden avulla selviydytään kunnialla kotiin. Kovin pelokkaasti vieraisiin tapoihin ei kannata suhtautua. Virheiden tekeminen on inhimillistä ja kohteliaat japanilaiset suhtautuvat ystävällisesti vieraan kommelluksiin.

Kaegi’s Greek Grammar / Kurzgefaßte Griechische Schulgrammatik. Adolf Kaegi, adapted and translated by James A. Kleist. 2002/1884.

Unlike the Latin, the Greek language has a special form for the dual number, but none for the ablative case.

Note the following rules of gender:
a) The names of males are masculine. So are those of rivers, winds and months.
b) The names of females are feminine. So are those of trees, countries, islands and towns.
c) Most diminutives are neuter, even when they denote persons: τὸ παιδιόν the little boy, little girl.

Lyhyt sanskritin kielioppi. Klaus Karttunen. 2003/1984.

Sen jälkeen kun muinaisintialainen brāhmī-kirjoitus jakautui eri suuntiin kehittyviksi paikallisiksi muodoiksi, sanskritin kielelle ei ole ollut yhtenäistä kirjoitusta. Käsikirjoituksissa on käytetty kunkin seudun paikallista kirjoitusta, ja kirjapainotaidon juurtuessa Intiaan vajaa 200 vuotta sitten myös painotuotteita alettiin julkaista eri kirjoituksilla. Pohjoisintialainen devanāgarī-kirjoitus – mm. hindīn ja marāṭhīn kielten virallinen kirjoitus – on kuitenkin vähitellen tunkenut useimmat muut syrjään sanskritinkielisissä painatteissa Intiassa, ja Euroopassa se on ainoa latinaisen transkription ohella käytetty kirjoitus.

Nykyenglannin peruskielioppi. Päivi Rekiaro. 1994.

Sanat, joilla on yksikkö ja monikko
Nämä sanat voidaan laskea yksitellen. Käytä yksikössä sanan edessä artikkelia a, an tai the. Monikossa sana on ilman artikkelia tai sen edessä on artikkeli the.

a book – books
a flight – flights
an hour – hours

A Practical Sanskrit Dictionary with Transliteration, Accentuation, and Etymological Analysis Throughout. Arthur Anthony Macdonell. 1999/1893.

अ 1. a, pn. root used in the inflexion of idam and in some particles: a-tra, a-tha.
अ॰ 2. a-, अन्॰ an- before vowels, neg. px. = un-.
अंश ámsa, m. part, share; N. of a god: in. partly.
अंशकल्पना ámsa-kalpanâ, f. arrangement of shares.
अंशप्रकल्पना ámsa-prakalpanâ, f. id.
अंशप्रदान ámsa-pradâna, n. distribution of shares.

Ruotsi–suomi-suursanakirja. Lea Lampén. 1993/1973.

a a-(e)t monikossa a(-n) a-kirjain; a och o kaikki kaikessa; ennen koulu-uudistusta A vastasi kiitettävää arvosanaa, a hyvin tyydyttävää
à johonkin hintaan, kappaleelta; noin, osapuilleen; tyg à 10 mark metern 10 mk metriltä maksavaa kangasta; för fyra à fem år sedan osapuilleen kolme neljä vuotta sitten
AB (kouluarvosana) tyydyttävä; (liik.) oy, osakeyhtiö
1. abandon -en luonteva käytös
2. abandon -en (vak.) merivakuutetun omaisuuden luovutus, omistusluovutus, hyläntä

Sanskritin peruskurssi. Asko Parpola. 2003/1994.

ओं ॥ श्रीगणेशाय नमः ॥ अविघ्नमस्तु ॥

यथा वृक्षस्तथा फलम् ॥ १ ॥ मूले हते हतं सर्वम् ॥ २ ॥ हतं सैन्यमनायकम् ॥ ३ ॥ यत्र धर्मस्तत्र जयः ॥ ४ ॥ लोभः पापस्य कारणम् ॥ ५ ॥ दारनः सुताश्च सुलभा धनमेकं दुर्लभं लोके ॥ ६ ॥ अर्धं भार्या मनुष्यस्य ॥ ७ ॥ सुखस्यान्तं सदा दुःखं दुःखस्यान्तम् सदा सुखम् ॥ ८ ॥ अनन्तं शास्त्रं बहुलाश्च विद्याः स्वल्पश्च कालः ॥ ९ ॥ सर्वेषु पेयेषु जलं प्रधानम् ॥ १० ॥

Summa summarum: Latinankielisiä termejä. Arto Kivimäki. 1998.

a. Ks. anno, ante tai approbatur.

A. Aulus. Roomalainen etunimi. Äännetään [au'lus].

A 500. Roomalaiset saattoivat joskus merkitä luvun 500 kirjaimella A.

a. a. Ks. ad acta.

a. a. C. Ks. anno ante Christum (natum).

a. a. C. n. Ks. anno ante Christum (natum).

A. B. Ks. artium baccalaureus.

Suomalais-englantilainen sanakirja. P. E. Halme. 1973/1957.

á at. á 4 penceä yardi á 4d. per t. a yard, lyh. yd. á 500 markkaa tusina at 500 marks per t. a dozen, lyh. doz.
aakkos- alphabetic(al). ~ellinen: ~ hakemisto index, pl. -es t. indices. ~et alphabet, kuv. ABC, elements. ~järjestys|s alphabetic(al) order, sanakirjoissa noudatettu dictionary order; -ksessä in alphabetic(al) order. ~taa arrange in alphabetical order t. alphabetically
aallokko swell, surf, (korkea) rough sea, (melko ankara) rather r.s. ~nousee the sea is getting up. merellä käy kova ~ the sea is very rough, there is a high sea running

Suomi–latina–suomi-sanakirja. Reijo Pitkäranta. 2001.

Aachen Aqu|ae Grannī (-ārum -) fpl
aakkosellinen alphabēticus
aakkoset alphabēt|um ī n, element|a -ōrum npl
aakkosjärjestys ōrd|ō litterārum (-inis -) m, ōrd|ō alphabētic|us (-inis -ī) m
aallokko flūct|us -ūs m, pont|us -ī m
aallonharja summ|a und|a (-ae -ae) f
aallonmurtaja mōl|ēs -is f
aalto und|a -ae f; (hyökyaalto) flūct|us -ūs m

Suomi–ruotsi-suursanakirja. Knut Cannelin, Aulis Cannelin, Lauri Hirvensalo & Nils Hedlund. 1993/1968.

a 1. kirj. a, A; ~ ja o, A ja O (alku ja loppu) a och o; alfa o. omega. 2. (mus.) a.
à 1. 2 vihkoa ~ 25 penniä 2 häften à 25 penni; 3 pakettia à 2 kg 3 paket à två kilo. 2. 5 ~ 6 kpl 5 à 6 stycken; (en) fem, sex stycken.
aakko||nen bokstav; ks. -set. -sellinen alfabetisk. -set pl alfabet -et -; (kuv. alkeet) abc; första grunder. -shakemisto alfabetiskt register. -sittain (aakkosjärjestyksessä) i alfabetisk ordning. -sittainen ks. -sellinen. -sjärjesty|s alfabetisk ordning; panna -kseen ks. seur. -staa ordna alfabetiskt; -stettu hakemisto alfabetiskt (ordnat) register.

Via nova: Ikkuna antiikin maailmaan: Latinan kielen ja Rooman kultuurin opas / Via nova. Lars A. Larsson & Håkan Plith, suom. Matti Oja & Ilpo Probst. 1996/1990.

Täyteen lastatut vaunut pysähtyvät ja ajaja laskee ohjakset käsistään: vihdoinkin perillä Roomassa! ”No niin”, sanoo perheen isä Marcus Claudius Flavus, ”kaikki tiet vievät Roomaan.”

On vuosi 89 jKr. Kirjamme perheellä on pitkä matka takanaan. He ovat tulleet valtakunnan pohjoisosasta, talvisesta Germaniasta, sen auringonpaisteiseen pääkaupunkiin Italiaan. Isä ei silti näytä väsyneeltä, kun hän komentaa orjia ruokkimaan hevoset sekä harjaamaan ne huolella.

Via nova II: Latinan kielen ja Rooman kirjallisuuden opas / Via nova. Lars A. Larsson & Håkan Plith, suom. Tuulikki Elo, Sisko Penttilä & Ilpo Probst. 1996/1990.

Milites Romani multos annos in Gallia pugnaverunt. Milites Gallorum signa cum imagine suis ferebant. Galli ad pugnandum semper parati erant. Aquilifer Gallos appropinquare videns celeriter ad imperatorem et legatum iit. Imperator lictorem et centurionem ad se vocavit. Centurio tubicinem signum pugnae dare iussit. Nunc tuba sonat et proelium incipere potest.

ΕΠΙ ΟΙΝΟΠΑ ΠΟΝΤΟΝ: Kreikan alkeet: Kielioppi ja harjoitukset. Jaakko Frösén. 2001/1984.

Tämän juoksevan kieliopin tarkoituksena on kuvata mahdollisimman yksinkertaisesti kreikan kielen ilmiöitä. Tavoitteena on kreikan muotojen tunnistaminen ja kreikankielisen tekstin kääntäminen. Juoksevan kieliopin ohessa on syytä käyttää myös systemaattista kielioppia, erityisesti käännettäessä suomesta kreikkaan.

ΕΠΙ ΟΙΝΟΠΑ ΠΟΝΤΟΝ: Kreikan alkeet: Tekstit ja sanasto. Jaakko Frösén. 1998.

τὸ πλοῖόν ἐστιν ἐν Βυζαντίῳ. ἐν δὲ Βυζαντίῳ ὁ Ἡγέστρατος βαίνει εἰς τὸ πλοῖον, ἔπειτα ὁ Ζηνόθεμις βαίνει εἰς τὸ πλοῖον, τέλος δὲ ὁ κυβερνήτης καὶ οἱ ναῦται εἰσβαίνουσιν εἰς τὸ πλοῖον. τὸ δὲ πλοῖον πλεῖ εἰς Χίον. ἐν δὲ Χίῳ ὁ ῥαψοδὸς εἰσβαίνει. ἔπειτα δὲ πλεῖ τὸ πλοῖον εἰς Εὔβοιαν. ἐν δὲ Εὐβοιᾳ, εἰσβαίνει ὁ Δικαιόπολις. τέλος δὲ πρὸς τὰς Ἀθήνας πλεῖ τὸ πλοῖον καὶ πρὸς τὸν Πειραιᾶ.

Ihmisen ja ympäristön aikakirja. Marketta Ahtiainen et al. 1998/1997?.

Useimpien kansojen vanhoissa uskomuksissa ihmisen alkukoti oli paratiisi, jossa ihmiset elivät sopusoinnussa luonnon ja toistensa kanssa. Ihmisen historia on kuitenkin alusta lähtien ollut taistelua luonnon kanssa, sopeutumista muuttuviin oloihin ja pyrkimystä hallita luontoa.

The World Encyclopedia of Flags: The Definitive Guide to International Flags, Banners, Standards and Ensigns. Alfred Znamierowski. 1999.

The fascinating story of flags is closely interwoven with historical events, reflecting the aspirations and lives of people over many centuries. The eagle-topped standards of the Roman legions, the flame-edged flag of Genghis Khan and the heraldic banners carried by medieval knights in tournament are all part of a continuing development that has led to the flags we know today.

Kansojen värikkäät vaiheet: Muinaiset valtakunnat: Kivikaudesta vuoteen 970 eKr. / L’Histoire du Monde – Premières Civilisations. Flora Blanchon et al., suom. Karin Tuominen & Heikki Kaskimies, toim. Matti Konttinen. 1998/1993.

Ihmisen alkuperä on vielä paljolti hämärän peitossa, mutta nykyisen käsityksen mukaan esi-isämme alkoivat erottua serkuistaan apinoista viisi–kuusi miljoonaa vuotta sitten. Afrikan itäpuolen kuivalla savannilla menestyminen edellytti sopeutumista uudenlaiseen, päiväntasaajan metsistä poikkeavaan ympäristöön, ja lajin oli pakko muuttaa elämäntapaansa toisenlaiseksi kuin metsissä elävillä serkuilla. Lantionseutu ja jalat kehittyivät niin, että esi-isämme pääsi nousemaan pystyasentoon ja alkoi kävellä kahdella jalalla.

Roomalainen kalenteri: Tempus fugit. Arto Kivimäki. 1998.

Tässä kirjassa esitellään antiikin roomalaisia merkkipäiviä roomalaisen kalenterin mukaan järjestettyinä. Kirjassa esitellään niitä juhlia, joita antiikin Roomassa vietettiin. Mukana on myös jonkin verran historiallisia päivämääriä sekä mietelause joka päivälle. Juhlat on esitetty Julius Caesarin vuonna 45 eKr. käyttöönottaman ajanlaskun mukaisesti, sillä tämä juliaaninen kalenteri on käytännössä – ja myös periaatteessa – sama, jota me käytämme vielä nykyään.

Vuosi 83. Erland Jacobson et al. 1983.

Kansanrintamahallitus, pääaineksiltaan vasemmistopuolueiden ja keskustan, sai ainakin joksikin aikaa hengähdystauon vuoden 1983 alkaessa. Presidentti Mauno Koivisto jätti uudenvuoden aattona jäähyväiset linnassa Skdl:n johtajalle, opetusministeri Kalevi Kivistölle, ministeri Jouko Kajanojalle ja Jarmo Wahlströmille.

Kädenpuristuksen sai myös sitoutumattomiin lukeutuva kauppaministeri Esko Rekola, jonka keskustapuolue ilmeisesti halusi pois hallituksesta.

Viihtyisä vanha Viipuri: Kulttuurimuistojen, kuulujen puistojen, kauniiden tornien kaupunki. Juhani O. V. Viiste. 1948/1943.

Kerran kaukaisessa menneisyydessä eli vuonna 1293 Ruotsin valtakunnanmarski Torgils Knuutinpoika purjehti sotalaivastoineen Viipurinlahden pohjukkaan laskien samalla perustuksen linnalle, jonka omistamisesta oli muodostuva vuosisatainen riidanaihe idän ja lännen välille.

Kelpaan kyllä! Anneli Holopainen. 2006.

20.11.1970
Kirjotin yhen lehden palstalle, missä joku psykiatri vastaa kysymyksiin. Tämmösen kysymyksen mä lähetin:

Mä oon 16-vuotias kauppakoululainen. Pääsin kansalaiskoulusta pari vuotta sitten ja menin työhön yhteen pankkiin ja olin aluks ihan hermona. Mua jännitti kaikki ja tuntu niinku kaikki ihmiset olis vaan mua tuijottanu. Sit vähän ajan kuluttua mä tutustuin yhteen toiseen tyttöön siellä ja jotenkin vähän vapauduin. Nyt viime syksynä mä menin kauppakouluun ja siel oli taas sama juttu: mä en uskalla puhuu kellekään ja koko ajan tuntu että on joteski mieli maassa ja usein iltasin itketti ja mä pelkäsin jotain olematonta pimeässä huoneessa. – –

Kertomus, I osa: Erään avioliiton tarina. Anneli Holopainen. 2018.

10.6.1977
Uusi päiväkirja kaipaisi aina johdannon, katsauksen vallitsevaan tilanteeseen, arvioivan, toteavan tai hätähuutomaisen silmäyksen tapahtumiin, tekojensa motivoinnin ja kurkistuksen sielunsa rauhaan. Kolme viikkoa olemme nyt yhdessä asuneet, kaksi kuukautta siitä, kun ensimmäisen kerran kävin luonasi. Toisinaan viihdyn luonasi, toisinaan tahdon löytää voiman lähteä pois. Olemme molemmat eksyksissä. Haemme toisistamme turvaa, jota emme kuitenkaan voi antaa. Sanot, ettet tahdo minulle mitään pahaa. Aivan kuin minun sydämeni löisi sinun ruumiissasi jo nyt. Siksi minun on niin vaikea jättää sinua.

Kertomus, II osa: Vihreäotsainen nainen. Anneli Holopainen. 2019.

8.9.1988
Laura,
tahdon vielä palata kirjeeseesi, jonka sain sairaalaan. Kirjeesi tuli niin oikeaan aikaan ja paikkaan. Olin aikeissa aivan masentua, mutta kirjeesi puraisi minut taas pirteäksi. Sanotaanhan, ettei rikkaus ihmissuhteissa ole siinä, että ajattelee asioista samalla tavalla, vaan ajatusten erilaisuus rikastaa, mutta kyllä nyt oli paikallaan, kun kirjeessäsi vahvistit omia ajatuksiani.

Kertomus, III osa: Unet omissa laatikoissaan. Anneli Holopainen. 2020.

14.8.1992
Äiti
Lähtö Leppikseltä kotiin oli hauska. Olin saanut kissat ja lapset pakatuksi autoon ja ajanut melkein maantielle asti, kun piti peruuttaa takaisin; Lassen leijona ja pupu olivat unohtuneet. Ja niin mentiin taas, kun oli koko eläin- ja ihmisjoukko koossa. Nyt oman kodin tuoksut ja touhut. Söimme juuri. Saila alkoi leipoa karviaistorttua, Rauli tiskaa. Lasse lähti heti pihalle fillarinsa pariin. Vettä tulee ihan kaatamalla, mutta ei se näytä menoa haittaavan.

Kertomus, IV osa: Jokin minussa kirkastuu. Anneli Holopainen. 2021.

19.8.1996
Katselen ympärilleni Eestinlaakson kodissamme. Kaikki kävi keväällä niin äkkiä. Muutto pois Matin luota ja uuden kodin laittaminen. Koko kesän olimme lasten ja kissojen kanssa Leppiksellä, jonkun kerran pyörähdimme täällä Espoossa. Nyt vasta on asettuminen tänne. Kissoista olen eniten huolissani, miten hyväksyvät kaiken vapaudessa liikkumisen jälkeen tämän kerrostaloasumisen. Koulut ovat alkaneet. Rauli aloitti sydän pamppaillen yläasteen Olarissa. Häntä ei voi ainakaan moittia, ettei olisi koulunkäynnistä kiinnostunut. Heti kun sai matematiikan kirjansa (Jaakkola ym.: Kolmio), alkoi lukea ja tutkia sitä järjestelmällisesti.

Kertomus, V osa: Näkövinkkeleitä. Anneli Holopainen. 2021.

4.9.2003
Leppiksen suunnitelmiin ei kuulunut, että joku siellä yksin puurtaa. Tämänhetkisestä tilanteesta puuttuu tavoite. Aikaisemmin se oli niin selkeä, kun oli niin paljon rakentamista. Paljon mahtuu tapahtumia keväästä 1987 kun tänne tulimme. Nyt on tietenkin kurssit, mutta tuntuu etteivät ne sinällänsä riitä. Puuttuu se yhdessä tekemisen ja perheyhteyden tuntu. Kiertelin pihamaat ja katselin kukkapenkkejä, jotka ovat hieman villiintyneet. Muistelin miten innoissamme alkuvuosina kaikkea istuttelimme. Vieläkö koittaa Leppiksen uusi tuleminen vai kuihtuuko kaikki pois.

Kertomus, VI osa: Helpompi ei aina ole hauskempi. Anneli Holopainen. 2022.

21.7.2008
Palavarakkaus kukkii palstallani. Sain sen hartolalaiselta Riitta-ystävältäni mukaani, kun muutin Heinolaan. Hyvä oli muuttaa kesän alussa. Yllätyin millaisen luonnonläheisen ympäristön kaupunki tarjoaa. Olen pyöräillen tutkinut lähiseudun vanhoja kauniita omakotialueita. Vaikka asun aivan keskustan tuntumassa niin silti on saatavilla myös järven rantaa, metsää, peltoa, luontopolkuja, lampia. Aivan kuin luonto olisi paremmin saatavilla tässä kuin maalaispitäjässä Hartolassa.

Kertomus, VII osa: Samettikankainen perhonen. Anneli Holopainen. 2022.

28.4.2012
Sielunhoitoterapeuttiopiskelija kaipaili harjoitusasiakkaita opiskelujensa vuoksi. Hän ei ollut kovin nuori ja se oli plussaa. Innolla suostuin harjoitusmateriaaliksi. Tosin hieman kavahdin sanaa sielunhoitoterapia; miten sielua voi terapoida? Kun kysyin siitä tarkemmin, niin minua innostutti sähköpostinsa sanat ”Kokonaisvaltaisuuteen suuntautuvassa terapiassa tärkeintä on, että ihminen alkaa itse löytää ratkaisuja ja toimintatapoja elämäänsä – löytämään itseänsä – sellaista tasapainoista persoonaa, joksi hänet on luotu.”

Kertomus, VIII osa: Samassa paikassa elämän kanssa. Anneli Holopainen. 2024.

4.1.2017
Heillytoitta-tervehdyksellä aloitti kirjeensä sallalainen Unto Ek vastatessaan kirjeeseeni, jossa kiitin kirjansa Hirventappopaikka (1984) lukukokemuksesta. En usko sanan olevan pohjoisen murretta, vaan kun kirjeessä oli muutkin sanat vallan vinksinvonksin, niin oletan hänellä olevan kenties muistisairautta, joka sanat sekoittaa. Mutta yhtä kaikki kirjeensä lämmitti mieltäni ja heillytoitta on kaunis sana. Kirja on eräkirja, jollaisia en ole lukenut, mutta tässä kirjassa viehätti sen avoin ja rehellinen omaelämäkerrallisuus.